© 2019 Katja Rantakokko Photography

Valokuvaamisesta ja kissoista

January 24, 2018

Olen aina halunnut valokuvaajaksi. Erikoistuminen kissavalokuvaamiseen ja siitä ehkä joskus ammatin saamiseen ei kuitenkaan käväissyt kuin muutamia kertoja mielessä.  Nyt kun olen ryhtynyt toteuttamaan unelmaani, tuntuu hullulta miksi en panostanut tähän juttuun aikaisemmin. Välillä on ollut aikoja, etten ole pariin vuoteen juuri koskenutkaan kameraan. Tietysti lapsen saaminen (ja odotusaika) veivät ajan ja voimavaratkin pitkäksi aikaa.

 

Luin nuorena moneen kertaan silloisen oman (Nivalan) kaupunginkirjaston valokuvausoppaat ja kamera-lehdet ja niistä innostuneena ryntäsin tietysti ulos kuvaamaan. Välillä virittelin oman "studion" huoneeseeni, jonne pyysin vuorotellen molemmat vanhemmat kuvauksiin. Taustana toimi tietysti lakana ja valoina talon pari tehokkainta pöytälamppua. Välillä studiossani vierailivat kotimme kissat. Tuolloin käytössäni oli vielä filmipokkari. Kuvasin mustavalkoiselle filmille, koska sillä sai mielestäni jännempiä kuvia. Jossain vaiheessa sain digipokkarin, jossa oli jo jotain säätöjäkin ja silloin hurahdin kuvaamiseen täysin. Järjestelmäkamera tuli kuvioihin hiukan myöhemmin, parikymppisenä. Tuolloin aloin myös kuvata yhä enemmän kissoja.

 

Olen kasvanut kissojen kanssa ja tutustunut moneen eri kissaan vuosien varrella. Jokaisesta olen yrittänyt saada kuvan otettua, oli mukana sitten kamera tai puhelin. Jos jossakin on ollut kissa, tai (vielä parempi) kissoja, viihdyn paikassa mainiosti!

 

Olen kirjoitellut kissablogia useamman vuoden, välillä vaihtelevaan tahtiin. Olen lataillut kissakuvia sinne tänne, tehnyt niille nettigallerian ja sitten lopulta unohtanut sen. Koko ajan silti mielessä pyöri tuo idea; keskittyä kissavalokuvaukseen. Olen aiemmin kuvannut lähinnä omia, tai tuttujen kissoja ja niitähän on tietysti rajallinen määrä.

 

Eräänä iltana muutama kuukausi sitten mietiskelin tulevia suunnitelmia. Olen ollut kohta pari vuotta kotona ihanan, mutta villin taaperon kanssa jotenkin kummasti sitä alkaa kaivata muutakin elämää, kuin Muumien katselua. Yrityksen perustaminen on ollut meillä miehen kanssa mielessä jo jonkin aikaa. Olin muutama vuosi sitten jo ihan hilkulla uskaltaa ryhtyä toimeen, laittaa toiminimi kissavalokuvausprojektilleni, mutta rohkeus ei vielä riittänyt.

 

Nyt vihdoinkin alan olla valmis ajatukseen, että oikeasti lähtisin kuvaamaan ihmisten koteihin, tapahtumiin jne. Olen ollut nykyään omiin kuviini tyytyväinen, vaikka olenkin erittäin itsekriittinen ja hyväksyn vain ehkä prosentin ottamistani kuvista julkaistavaksi. Koti-ihmisenä viihdyn pienessä porukassa ja enimmäkseen kirjojen (ja kissojen) ympäröimänä. Heittäytyminen tähän uuteen projektiin tuntuu nyt juuri isoltakin jutulta ja joudun jatkuvasti tsemppaamaan itseäni.. Miten pieni ja hiljainen ihminen voi tulla nähdyksi ja kuulluksi joutumatta isompien jalkoihin?

 

Kissoja kuvatessa kuitenkin unohdan kaiken ympärillä olevan ja tämä luultavasti auttaa alun jännittävissä tilanteissa. Vaikka kokemusta valokuvaamisesta onkin useita vuosia, en silti uskalla sanoa itseäni ammattilaiseksi. Halu oppia lisää valaisusta, mallikuvauksesta (niin kissa- kuin ihmismalleista) ja tekniikoista on ihan hirveän suuri, mutta henkilökohtaiset pelot ja mielen rajoitteet täytyy ensin koittaa voittaa. Pikkuhiljaa poistun mukavuusalueelta ja lähden kokeilemaan, mitä saa aikaan kun uskaltaa uskaltaa!

 

Tällä hetkellä etsiskelen kaikenlaisia kissamalleja kuvattavaksi portfoliooni. Olen myös erittäin innoissani eräästä projektista, josta kerron varmasti vielä lisää kunhan olen päässyt kunnolla vauhtiin!

 

Kuten äitini usein päivittelee jutuilleni "suuret on haaveet", mutta niinhän ne pitääkin olla ;)

 

Kissakuvaamisiin!

 

 

Share
Please reload

Featured Posts

Kissavalokuvauskeikalla Helsingissä

September 26, 2019

1/2
Please reload

Recent Posts

February 17, 2018

January 29, 2018

Please reload

Archive
Please reload

Search By Tags
Please reload